Kaakkuri ja kurjenpoika

Kari Ennola

Näyttelyn kuvat on kuvattu Lounais-Suomen viimeisiltä 'koskemattomilta' suoalueilta vuosina 1982-1996: Huidankeidas, Iso-Hölö, Kauhaneva, Kurjenrahka, Nukinrahka, Torronsuo ja Vaskijärven luonnonpuisto. Nämä suot lienevät olleen liian suuria ja vetisiä kuivattavaksi pelloiksi. Niiden metsä on ollut liian kitukasvuista hakattavaksi. Vain sattuma on pelastanut ne kuivatukselta ja turvetuotannolta.

Niidenkin luonnontilaisuus on näennäistä. Satunnaisia ojia löytyy kaikilta alueilta, joten yhdenkään suon vesitalous ei ole täysin luonnonmukainen. Etelä-Suomesta on vaikea löytää suota, minkä reunametsiä ja kaikkia vähänkin suurempia metsäsaarekkeita ei olisi hakattu. Ilmansaasteet eivät tunne suojelualueiden rajoja. Säästyneet alueet ovat pieniä. Lopultakin oikean erämaan olemassaolo on vain illuusio, jota luontokuvat korostavat. Asiaa havainnollistaa päiväkirjamerkintä Vaskijärven luonnonpuistosta 1.1.1996:

"Nousimme tänä aamuna puiston nurkassa olevan mäen päälle. Mäeltä avautui hivelevän kaunis näkymä puistoon. Auringon viime säteet kultasivat lumiset puut. Valkea hanki suolla heijasti tumman puhuvien pilvien valoa. Alle 90 asteen sektorissa saattoi nähdä koskemattoman suo- ja metsämaiseman, josta Matti otti kuvan.
       Puiston oikealta laidalta alkoi usean neliökilometrin hakkuuaukea, joka oli hakattu aavistushakkuuna puiston laajentuessa. Vasemmalta alkoi hoitometsä, mikä lienee harvennettu parisen kymmentä vuotta sitten melko harvaksi. Selän takana oleva kumpare oli samassa yhteydessä hakattu paljaaksi.
       Katsoin Matin kameran läpi. Näkymä oli kyllä lavastamaton, mutta sen antama mielikuva tilasta, missä olimme, oli kummallinen."

Kuitenkin nämä alueet ovat parhaimmillaan ihmisen toiminnan ulkopuolista tilaa, jolle ihmisellä ei ole mitään varsinaista tarkoitusta. Niillä on merkitystä vain niillä eläville eläimille. Useat näistä alueista on rauhoitettu tai suunnitellaan rauhoitettavaksi. Suhtautumiseni siihen on vähintäänkin ristiriitainen. Rauhoituksissa on omat etunsa. Ne suojelevat alueita täystuholta: ojituksilta ja hakkuilta, mutta toisaalta samalla alueet menettävät olemuksensa ihmisen toiminnalta ulkopuolisena tilana. Rauhoitusalueet ovat merkinneet alueiden muuttumisen ihmisen virkistyskäyttöön, ja luonnon itsensä tila on niissä väkisinkin pienentynyt:

"Vaskijärven luonnonpuisto, Kajavajärvi, 31.12.95: Järven rantaan oli rakennettu pitkospuut. Viisitoista vuotta sitten olin ollut retkellä partiokaverien kanssa täällä. Silloin liikkuminenkin oli vielä laillista kesäisinkin. Järven rannalla näimme kurkia ruokailemassa. Epäilin silloin pesisivätkö ne jossain järven toisella laidalla. Nyt se ei olisi enää mahdollista. Pitkospuiden myötä järvi oli muuttunut liian rauhattomaksi kurjille."

Kysymys on siitä onko luonnolla arvoa itsessään, vai katsommeko luontoa vain ihmisen kautta. Onko 'luonnontilainen' alue arvokas, vasta kun se on tehty mahdollisimman helposti tavoitettavaksi kaikille? Onko syrjäisellä suolla pesivän kurjen kotilampi arvokkaampi kurjelle vai ihmiselle?

Kuvaluettelo:

1. Suokukka, Iso-Hölö, kesäkuu -86.
2. Lentävä liro, Iso-Hölö, kesäkuu -84.
3. Usva-aamu, Kajavanjärvi, Vaskijärven luonnonpuisto, elokuu -89.
4. Telkkäpariskunta, Isosuo, Punkalaidun, huhtikuu -93.
5. Kelon kylki, Vaskijärven luonnonpuisto, syyskuu -90.
6. Usva-aamu, nouseva aurinko, Kurjenrahka, syyskuu -88.
7. Kurkiparvi ja lehtiä, Torronsuo, syyskuu -88.
8. Kurki, Kurjenrahka, huhtikuu -95.
9. Hautova kalalokki, Kurjenrahka, toukokuu -93.
10. Kaksi tähtitalvikkia, Mustasaari, Koskeljärvi, kesäkuu -93.
11. Teeren sulka, Kurjenrahka, huhtikuu -89.
12. Sadepisaroita juolukalla, Kurjenrahka, elokuu -85.
13. Kaakkurin lentoonlähtö, Nukinrahka, elokuu -93.
14. Kaakkurin poikanen, Nukinrahka, elokuu -93.
15. Usva-aamu, Iso-Hölö, kesäkuu -89.
16. Hirvi, Kurjenrahka, kesäkuu -93.
17. Kihokin lehti, Vajosuo, heinäkuu -82.
18. Ketun pesä, Iso-Hölö, kesäkuu -91.
19. Kurkiparvi, Torronsuo, syyskuu -88.
20. Kelokko, myrskypilviä, Iso-Hölö, kesäkuu -91.
21. Metso, Kurjenrahka, huhtikuu -89.
22. Teeren hyppy, Kurjenrahka, toukokuu -93.
23. Kasteinen höyhen, Kurjenrahka, huhtikuu -83.
24. Kaksi mäntyä, lumen muotoja, Kauhaneva, tammikuu -90.
25. Teeren kieppi, Vaskijärven luonnonpuisto, helmikuu -91.
26. Kotka potkii keloa, Iso-Hölö, helmikuu -92.
27. Näädän jäljet, Kauhanevan kansallispuisto, tammikuu -88.
28. Lumisia koivuja, Vaskijärven luonnonpuisto, joulukuu -95.
29. Korppi, Iso-Hölö, marraskuu -91.
30. Kuutamo, Luutasuo, helmikuu -96.
31. Luoma ja pajupensas, Myllyjoki, Huidankeidas, syyskuu -90.
32. Kurjenpoika ja muna, Kolkansuo, toukokuu -93.
33. Kuolleen haavan pinta, Pahnassuo, toukokuu -88.
34. Lammen ranta, Kajavajärvi, Vaskijärven luonnopuisto, syyskuu -91.
35. Luoma, Myllyjoki, Huidankeidas, syyskuu -90.
36. Sulava suo, Vaskijärven luonnonpuisto, maaliskuu -89.
37. Syksyisiä heiniä, Vaskijärven luonnonpuisto, lokakuu -94.
38. Mutaa, kurjen jalanjäljet, Huidankeidas, syyskuu -90.
39. Kurjenraato, Iso-Hölö, toukokuu -89.
40. Kevättulva, Ihanasaari, Vaskijärven luonnonpuisto, maaliskuu -92.
41. Takatalvi, usva, Kaukosuo, Vaskijärven luonnonpuisto, maaliskuu -89.
42. Jäätyvä puro, takatalvi, Kurjenrahka, huhtikuu -88.
43. Lampare, takatalvi, Isosuo, Punkalaidun, huhtikuu -92.
44. Korppiparvi lähtee lentoon, Tursunperä, Mynämäki, tammikuu -90.