Kari Ennola:

Suolaton meri ja kivisiä saaria

Suurin osa näyttelyn kuvista on syntynyt melontaretkillä viimeisen seitsemän vuoden aikana. Kajakin lisäksi olen tehnyt retkiä saaristoon luistellen, yhteysaluksella ja ihan vaan kävellen rannoilla, mihin pääsee maitse. Saaristo on ollut hieno retkeilykohde ympäri vuoden, jossa kylmä vesikään ei ole estänyt melontaa.

Kuvissa vesi, taivas ja niiden värit ovat keskeisiä kuten myös kiviset ja kallioiset rannatkin. Panoraama, missä olen yhdistänyt monta rinnakkaista otosta toisiinsa, on tuntunut luonnolliselta tavalta kuvata saaristoa. Saaristokuvissa panoraamojen yhdistäminen on teknisesti tarkempaa kuin monissa muissa paikoissa. Veden liike vaikeuttaa kuvien yhdistämistä kuten myös se, että silmä on hyvin tarkka huomaamaan pienetkin virheet taivaanrannassa, mitä kone taas ei pidä niin kriittisinä.

Valitettavasti Saaristomerellä näkyvät useimmat aikamme merkittävimmät ympäristöongelmat. Ilmastonmuutos on vienyt saaristosta talven. Siinä missä 1980-luvulla jäällä hiihtäminen ulkosaaristossa oli itsestäänselvyys niin nykyisin voi olla vaikeaa päästä edes luistelemaan sisäsaariston suojaisimmillakaan vesillä.  Sen sijaan monena vuotena olen pystynyt jo melomaan ympäri vuoden.

Rehevöitymisen ja ympäristömyrkkyjen suhteen Itämeri on maailman saastuneimpia merialueita. Heinäkuiset sinileväkukinnot ovat tulleet jokavuotisiksi ja vesi kesäkaudella kukintojenkin ulkopuolella on varsin sameaa aiempaan verrattuna. Myöhään syksyisin pääsee sentään vielä kokemaan sen, millaista on meloa, kun pohja näkyy metrien syvyydestä.

Vapaan tilan supistuminen on myös huolestuttavaa. Kesämökkien määrän kasvulle ei näy mitään rajaa. Samalla myös mökkiympäristöt muuttuvat yhä voimakkaammin hoidetuiksi ja kauemmaksi luonnontilasta. Energiapihit Led-polttimot ja aurinkopaneelit mahdollistavat kirkkaiden pihavalojen polttamisen yötä päivää ja vievät syvän pimeyden laajalta alueelta. Toisaalta vastavoimana tälle myös suojelualueet ovat laajentuneet, mikä entisestään on kaventanut melontaretkeilijän tilaa, mutta onneksi sentään suojelee luontoa.

Kuitenkin hienojakin paikkoja vielä on, vaikka monelta retkeltäni olen palannut ristiriitaisin tuntein surren sitä koskemattoman luonnon kaventunutta tilaa.

Kuvat:

  1. Reposaari, Pori, joulukuu 2010.
  2. Estrevlarna, Jurmo, Korppoo, helmikuu 2018.
  3. Iniönaukko, Kustavi, helmikuu 2009.
  4. Länsiaukko, Kustavi, helmikuu 2009.
  5. Västerharun, Dragsfjärd, maaliskuu 2018.
  6. Pyytti, Rymättylä, maaliskuu 2020.
  7. Pensar, Nauvo, maaliskuu 2019.
  8. Reposaari, Pori, huhtikuu 2009.
  9. Aspö, Korppoo, huhtikuu 2008.
  10. Rögrund, Vänö, huhtikuu 2019.
  11. Rögrund, Vänö, huhtikuu 2019.
  12. Vänö, huhtikuu 2019.
  13. Vänö, huhtikuu 2019.
  14. Yttre Björkskär, Ahvenanmaa, kesäkuu 2016.
  15. Torne Furö, Perämeri, Ruotsi, kesäkuu 2012.
  16. Bengtskär, Hiittinen, kesäkuu 2012.
  17. Sandö, Dragsfjärd, heinäkuu 2014.
  18. Sandö, Dragsfjärd, heinäkuu 2014.
  19. Reveli, Merikarvia, heinäkuu 2016.
  20. Helsingholmen, Dragsfjärd, heinäkuu 2020.
  21. Hylkikarta, Rauma, heinäkuu 2020.
  22. Raumanmeri, Hylkikarta, Rauma, heinäkuu 2020.
  23. Risteenpäänniemi, Kustavi, heinäkuu 2020.
  24. Jurmo, Korppoo, elokuu 2011.
  25. Ominaisten aukko, Stora Träskholm, Nauvo, syyskuu 2020.
  26. Ominaisten aukko, Stora Sådik, Nauvo, syyskuu 2020.
  27. Kuggskär, Hiittinen, syyskuu 2017.
  28. Kumlena, Nauvo, lokakuu 2015.
  29. Berghamn, Nauvo, lokakuu 2015.
  30. Reposaari, Pori, lokakuu 2007.
  31. Reposaari, Pori, lokakuu 2007.
  32. Ådö fjärden, Glosan, Nauvo, marraskuu 2020.
  33. Lanskeri, Kustavi, marraskuu 2020.
  34. Kaksoskari, Kustavi, marraskuu 2020.
  35. Kaaskeri, Kustavi, marraskuu 2020.